America, America

Ja niin saavuimme tänne mahti USA:han. Kaikki ei mennyt matkalla ihan nappiin. Ensin Helsingissä lentokenttäbussivuoromme ei ensin saapunut ja seuraava vuoro oli täpösen täysi. Parit lastenrattaat ja kaikki matkalaukut ja bussi täynnä ihmisiä olivat melkoinen koettelemus. Helsinki-Vantaalla New York lentomme oli myös hieman myöhässä. Finnairin henkilökunta lennolla olivat oikein ystävällisiä ja neuvoivat vauvan kanssa lentämisestä. En saanut itse juuri nukuttua lennot aikana ja se tuntui kestävän ikuisuuden. Varsinkin, kun jouduimme kiertelemään New Yorkin pohjoispuolella yli tunnin ennenkuin saimme laskeutumisluvan. Safia nukkui pariin otteeseen. Kerran lattialla jalkojeni juuressa ja kerran Kaarlen sylissä. Vähän Safia vääntelehti lennon aikana, mutta kaiken kaikkiaan oli reipas matkailija. New Yorkin lentokentällä meillä oli jo hieman kiire ehtiä seuraavaan lentoon, kun Finnairin lento oli myöhässä. Pääsimme turvatarkastusjonossa johon ohi, koska meillä oli vauva, mutta saimmekin sitten sellaisen jonon, joka ei edennyt yhtään.. Safia oli New Yorkin kentälläkin hyvällä tuulella, vaikka Suomen aikaa kyseessä oli keskellä yötä.

Ehdimme sitten Los Angelesin lentoon kuitenkin, koska sekin oli myöhässä. American Airlines lennolla ja kuulemma kaikilla Amerikan sisäisillä lennoilla ei ole mitään palveluita, ei ruokaa ei mitään. Eivät tuoneet edes Safialle mitään omaa turvavyötä. Tämä lento meni onneksi nopeammin kuin edellinen (vaikka tämäkin oli 6h). Safia nukkui lähes koko lennon lattialla huopiin käärittynä ja mekin torkahtelimme suurimman osan matkasta. Perillä päästyään ystäväni Reeta oli meitä vastassa ja ajoimme heidän kotiinsa, joka sijaitsee Santa Claritassa, hieman Los Angelesin pohjoispuolella. Reeta esitteli ihanan kotinsa, söimme vähän yöpalaa ja menimme kaikki nukkumaan. Ihmeikseni Safia nukku ihan kiitettävästi pidemmän pätkän, vaikka oli jo nukkunut suhteellisen paljon ennen sitä. Pahin osa matkasta oli takanapäin!